Kylämme

hirvijärvi3-marttilapieni

Hirvijärvi

 

Hirvijärven kylä sijaitsee keskellä Jalasjärveä Kurikan kaupungissa. Nimensä kylämme on saanut sen länsipuolella sijaitsevasta Hirvijärvestä, joka on laajasti tunnettu lintuvesi. Hirvijärveen laskee kylämme läpi virtaava Hirvijoki. Maastoltaan kylämme on kumpuilevaa ja asutus onkin keskittynyt pääosin korkeimmille paikoille pieniksi kyläryhmiksi.

Viljavat peltoaukeat kuuluvat olennaisesti kylämme maisemaan. Kuten muuallakin Jalasjärvellä myös Hirvijärvellä maatalous on monen talouden pääelinkeino. Asuminen ja eläminen täällä on rauhallista ja luonnonläheistä. Keskustan palveluihin on matkaa keskimäärin alle kymmenen kilometriä. Kylässämme toimii 60 oppilaan koulu, jossa lapset saavat yksilöllistä opetusta.

Kylässämme risteilevät lukuisat pikkutiet, jotka tarjoavat erinomaiset mahdollisuudet lenkkeilyyn ja kesäisiin pyöräretkiin. Hirvijärvi vetää puoleensa lintuharrastajat etenkin kevään ja syksyn muuttoaikoina, jolloin järvi on tuhansien lintujen levähdyspaikka. Koulumme ympäristössä kiemurtelee pururata niin lasten kuin aikuistenkin käytettäväksi. Lisäksi koululla järjestetään erilaisia kerhoja ja jumppatunteja.

Kotikylä

 

Mäntykylästä Taivalmaahan ja Komsinkylästä Alavalliin

siinä kotikyläni ääriviivat on kalliit.

Kun vuoret korkiat ei ole meidän omia,

niin mäkiä on meillä hyvin monia,

joista syntyy profiili tuo komia.

 

Eikä suuret ole meillä luonnon uomat,

vain Mäntyjoki, Hirviluoma

ne vetensä Rapalahteen tuovat

ja näin Hirvijärven luovat,

mistä nimen kylällekin tuovat.

 

On ihmismielikin usein ollut täällä jäässä,

kun halla on käynyt tähkäpäässä.

Kontio Kasarinkorvesta käynyt on kotihaassa

ja ainutkin Kasarin numeron lehmä on luina maassa.

Ei leikiten ole täällä aina leipää syöty,

vaan usein on siipi maahan lyöty

ja pettuakin syöty.

 

Mies kuokkii suota sekä järvenrantaa

ja hien otsallensa tulla antaa.

Sarka saran viereen aukee.

Näin syntyi Hirvijärven kylän lakeus aikanaan,

missä vilja tähkän kantaa

ja nurmi tuoksun antaa.

Sadon täyden meille kantaa.

 

Kotikylästä kauas kun maailmalle sä kuljet,

muistoissa silmäsi suljet,

niin kotikyläsi kauniit kasvot nuo,

ne muistoja tuo.

Ne maailman melussa kyllä,

on kirkkaana tähtenä päämme yllä.

 

-Kauno Nurmela, 1979-

Vieritä ylös